Seksuaalioikeudet

Seksologian maailmanjärjestö on luonut seksuaalioikeudet, jotka ovat jokaisen ihmisen universaaleja perusoikeuksia. (Seksuaalioikeuksien julistus 1999.) Seksuaalioikeudet tarkoittavat oikeutta nauttia ja hallita omaa seksuaalielämäänsä. Tämä tarkoittaa oikeutta seksuaaliseen nautintoon, fantasiaan, haluun, mielihyvään ja kiihottavaan materiaaliin. Jokaisella on oikeus osallistua seksuaaliseen toimintaan kun se tapahtuu yhteisymmärryksessä ilman väkivaltaa, painostusta, huijausta ja kieltäytyä aina halutessaan. Tulee saada apua ja tukea seksuaalisuuteen liittyvissä ongelmissa. Molemmat sukupuolet ovat arvoltaan tasavertaisia ja jokaisella n oikeus seksuaalisen suuntautumisen ilmaisuun, sekä seksuaaliseen käyttäytymiseen ilman syytöksiä tai tuomintaa. Pariskunnilla on oikeus päättää parisuhteen solmimisesta, virallistamisesta, perheen perustamisesta sekä eroamisesta. (Ilmonen 2000, 113–121)

Ketään ei saa pakottaa raskauteen, sterilisaation, aborttiin ja jokaisella on oikeus ehkäisyvalintaan sekä perhesuunnitteluun. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluiden tulee olla luottamuksellisia ja kaikilla asiakkailla on oikeus saada tietoa palveluista sekä uusimpiin, turvallisiin ja hyväksyttyihin lisääntymisterveyden menetelmiin. Asiakkailla on oikeus tietoon, vaihtoehtoihin, turvallisuuteen, arvokkuuteen ja jatkuvuuteen. Jokaisella ihmisellä on vapaus riistoon pyrkivistä uskontojen, uskomusten, aatteiden ja tapojen tulkinnoista. Jokaisella on oikeus välttyä seksuaaliselta väkivallalta, raiskaukselta, pahoinpitelyltä ja ahdistelulta. Erityisesti lapsia tulee suojella seksuaaliselta väkivallalta. Prostituutioon ei saa pakottaa ketään. (Ilmonen 2000, 113–121.)

1. Oikeus vapauteen. Oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan täydesti, kuitenkin pois lukien seksuaalisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston. Vapaus ilmaista seksuaalisia taipumuksiaan täydesti. Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, loukkaamattomuuteen ja fyysiseen turvallisuuteen. Oikeuttaa tekemään päätöksiä omasta seksuaalielämästään elämänkatsomuksensa huomioiden. Oikeus hallita omaa kehoa ja nauttia seksuaalisuudesta vapaana kidutuksesta ja väkivallasta.

2. Oikeus yksityisyyteen. Oikeuttaa yksilöllisten päätösten tekemisen ja käytöksen siten, ettei loukkaa muiden seksuaalisia oikeuksia.

3. Oikeus tasa-arvoisuuteen. Vapaus syrjinnästä riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, rodusta, sosiaaliluokasta, elämänkatsomuksesta ja fyysisestä tai psyykkisestä vammaisuudesta.

4. Oikeus mielihyvään. Seksuaalinen mielihyvä on psykofyysissosiaalisen hyvinvoinnin lähde. Sisältää itsetyydytyksen.

5. Oikeus tunteiden ilmaisuun.

6. Oikeus päättää seksuaalisesta liittymisestä. Olla tai olla menemättä naimisiin, mahdollisuus erota ja mahdollisuus erilaisiin vastuullisiin seksuaalisiin suhteisiin.

7. Oikeus päättä lisääntymisterveydestä. Oikeus päättää hankkiiko lapsia, kuinka monta ja milloin. Oikeus laadukkaisiin ehkäisyvalintoihin.

8. Oikeus tutkittuun tietoon. Oikeus saada tutkittua tietoa yhteiskunnan kaikille eri tahoille.Oikeus seksuaaliseen opetukseen. Oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta koko elämänkaaren aikana, koskien kaikkia instituutioita.

9. Oikeus seksuaaliterveyspalveluihin. Yksilöllä tulisi olla oikeus käyttää palveluja seksuaalisuuteen liittyvissä ongelmissa tai huolissa.

(Lottes 2000, 34–35.)

Vammaisten seksuaalioikeudet

Vammainen tarkoittaa ihmistä, joka ei joko synnynnäisten tai ruumiillisten tai henkisten ominaisuuksien puutteesta pysty täysin tai edes osittain tyydyttävään yhteiskunnalliseen elämään liittyviä tarpeitaan. Vammaisryhmiä ovat kehitysvammaiset, liikunta- tai tukielinvammaiset, aistivammaiset, sairauksien tai niiden jälkitilojen takia vammautuneet ja psyykkisesti vammautuneet. Vammainen on ihminen, jolla on vamma joka vaikuttaa hänen jokapäiväiseen elämään ja toimintaan. Vammaisuuteen liittyy vammaisen psyykkisestä, anatomisesta tai fysiologisesta poikkeavuudesta tai vajavaisuudesta johtuvia toiminnallisia esteitä tai rajoituksia. Vammautuminen ja vammaisena kasvaminen on jatkuvasti muuttuva elämäntilanne, johon vaikuttaa merkittävästi sosiaaliset olosuhteet ja asenteet. (Karkaus-Rikberg 2000, 293–299.)

Vammaisten seksuaalioikeuksista puhuttaessa on merkittävää se, että terveiden ja vammaisten seksuaalisuudessa on enemmän yhteistä kuin eroavaa. Vammaisten seksuaalioikeudet ovat kehittyneet Suomessa vuosien aikana ja seksuaalisuus nähdäänkin olennaisena osana vammaisten elämää. (Karkaus- Rikberg 2000, 299)

1. Oikeus tietoon ja valistukseen. Kaikilla ihmisillä on oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta eri elämänvaiheissa. Vammaisilla tiedonsaantiin voi liittyä vamman tai vammaisuuden aiheuttamia seikkoja, joiden vuoksi apuna olisi hyvä käyttää esimerkiksi kuvia, kosketusta ja aiempaa kokemusta. Vammaisen lapsen ja nuoren valistus vaatii vanhemman, opettajan ja hoitavan henkilön hyväksynnän. (Karkaus- Rikberg 2000, 299.)

2. Oikeus seksuaaliseen ilmaisuun. Seksuaalivalistuksen merkitys on tärkeä asia vammaisen identiteetin kehityksen kannalta ja hänet on nähtävä kokonaisena ihmisenä. Seksuaalinen ilmaisu kehittyy koko elämän aikana, eikä vammaisten tarvitse poiketa siitä olemalla rohkeampia tai aktiivisempia. Seksuaalisuus muotoutuu mielikuvituksen avulla itsetyydytyksen kautta seksileikkeihin ja tähän kehittymiseen tulee myös vammaisilla olla oikeus. Vammaisilla tulisi olla myös mahdollisuus saada apua seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. (Karkaus- Rikberg 2000, 299.)

3. Oikeus parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Vammaisilla on yhtälailla oikeus seksuaalisiin kokemuksiin, parisuhteen, avioliittoon sekä vanhemmuuteen. Vammaisilla on oikeus myös saada ja adoptoida lapsia, koska vamma tai vammaisuus ei estä hyvää vanhemmuutta. Vaikka vammainen ihminen asuisi palvelukodissa, niin on hänellä oikeus parisuhteeseen. (Karkaus- Rikberg 2000, 299.)

4. Oikeus yhteiskunnan palveluihin. Vammaisilla on oikeus seksuaalisen neuvonnan ja – terapian palveluihin, sekä tietoon ja hoitoon. Vammaisilla on oikeus saada seksuaaliteknisiä apuvälineitä vammaispalvelulain perustelemana. (Karkaus- Rikberg 2000, 299.)

Nuorten seksuaalioikeudet

Nuoruus tarkoittaa ikävuosia 11–23 ja se on jaettu kolmeen eri osaan. Ensimmäisessä nuoruuden vaiheessa nuori kehittyy biologisesti kypsäksi, toisessa nuori pyrkii irtautumaan vanhemmistaan ja kolmannessa vaiheessa nuori luo oman yksilöllisen identiteettinsä. (Laine 2002,107.)

1. Oikeus elämään (Nuorten seksuaalioikeudet 2010).

2. Oikeus nauttia seksuaalisuudesta. Jokaisella nuorella on oikeus olla oma itsensä ja ilmaista mielipiteitään, sekä nauttia omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan. (Nuorten seksuaalioikeudet 2010.)

3. Oikeus tietoon seksuaalisuudesta. Nuorella tulee olla oikeus valita vapaasti avioituuko tai pysyä naimattomana sekä oikeus saada tietoa ehkäisystä ja perhesuunnittelusta. Nuorille tulee kertoa seksuaalisuudesta heidän ymmärtämään kieltään käyttäen ja siten, että he ymmärtävät. (Nuorten seksuaalioikeudet 2010.)

4. Oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi. Jokaisella on vapaus uskomusten, aatteiden tai perinteiden rajoittavista tulkinnoista tai omaan kehoon kohdistuvista loukkauksista. Jokaisella on oikeus olla tulematta syrjityksi seksuaalisen suuntautumisen, kehittyneisyyden tai kehittymättömyyden vuoksi. Nuorella on oikeus seksuaaliseen toimintaan ja siitä kieltäytymiseen ja oikeus suojella itseä ja tulla suojelluksi suunnittelemattomilta raskauksilta, sukupuolitaudeilta sekä seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Seksiin liittyvissä asioissa ei saa painostaa nuorta. (Nuorten seksuaalioikeudet 2010.)

5. Oikeus seksuaalisterveydenhuoltoon. Nuorilla on oikeus saada tasa-arvoisesti seksuaaliterveyden palveluja. Seksuaalineuvontaa ja ehkäisyvälineitä tulee olla sekä seksuaaliterveydenhoitoon tarkoitettuja lääkkeitä tulee olla nuorten helposti saatavilla ja sellaisilla kustannuksilla että nuorella on niihin varaa. (Nuorten seksuaalioikeudet 2010.)

6. Oikeus osallistua. Palvelujen tulee olla luottamuksellisia, eikä kukaan saa tietää miksi nuori on vastaanotolla käynyt. Nuorilla on oikeus osallistua itseä koskeviin päätöksiin ja mahdollisuus vaikuttaa heitä koskeviin suunnitelmiin ja päätöksiin seksuaali- ja lisääntymisterveydessä. Aikuisilla on velvollisuus kertoa nuorille heitä koskevista oikeuksista, jotta he osaisivat vaatia niitä ja suojella itseään. (Nuorten seksuaalioikeudet 2010.)

Ikääntyvien seksuaalioikeudet

Iäkäs on 75 vuotta täyttänyt henkilö. Useiden iäkkäiden ihmisten fyysinen tai kognitiivinen toimintakyky on osittain tai selvästi heikentynyt. (Kivelä & Räihä 2007, 1.) Ikääntynyt on henkilö, jonka toimintakyky on iän vuoksi alentunut. Kuitenkaan ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää sille, minkä ikäinen ihminen on ikääntyvä. (Kiviluoto 2000, 307.)

1. Jokainen määrittelee itse seksuaaliset tarpeensa. Jokaisella ihmisellä on oikeus määritellä omat seksuaaliset tarpeensa ja pyrkiä tyydyttävään seksuaalielämään yksin tai yhdessä kumppaninsa kanssa. Pidättäytyminen seksuaalisesta toiminnasta ja ilmaisusta läpi elämän tai itse valitsemastaan iästä alkaen on jokaisen ihmisen oikeus. (Rautiainen 2006, 236–237.)

2. Oikeus seksuaaliterveyteen liittyvään tietoon. Ikäihmisillä on yhtälailla kaikkien muiden ihmisten kanssa oikeus saada tietoa, neuvontaa ja terveyspalveluja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Hoitoon osallistuvien henkilöiden tulisi pystyä antamaan heillä tarvittavaa tietoa. (Rautiainen 2006, 236–237.)

3. Oikeus ulkonäöstä huolehtimiseen, vaikka ei itse siihen pystyisi. Laitoshoidossa olevilla ikäihmisillä on samat oikeudet kuin muilla ihmisillä. Heillä tulisi olla mahdollisuus huolehtia ulkonäöstään ja vaatetuksestaan sekä tarvittaessa saada apua niistä huolehtimiseen jos itse ei siihen kykene. (Rautiainen 2006, 236–237.)

4. Oikeus seksuaaliseen yksilöllisyyteen. Terveydenhuoltohenkilökunnan tulisi huomioida ikäihmiset yksilöinä ja olla valmiita auttamaan ikäihmisiä hienotunteisesti. Rauhallisen tilan järjestäminen tarvittaessa ja yksityisyyden säilyttäminen tulisi mahdollistaa. (Rautiainen 2006, 236–237.)

5. Oikeus yksityisyyteen. (Rautiainen 2006, 236–237.)