Pornon katsominen ei ole samanlainen häpeä aihe kuin vielä joitain vuosia sitten. Internet on mahdollistanut sen saatavuuden ja monipuolisuuden, eikä asiakkaan tarvitse enää hiipiä hämyiseen kellarikauppaan ostamaan salaa VHS-kasetteja. Suhteissa pornon katsominen puhuttaa edelleen ja tuo mukanaan mustasukkaisuuden ja syyllisyyden tunteita.
Varmasti suurin kysymys jota kumppanin pornon katseluun liittyy on: enkö minä riitä? Miksi kiihottumista pitää hakea netistä kun kotonakin menee ihan kivasti?
Pornoon liittyvä häpeä ja piilottelu on jättänyt jälkeensä puhumattomuuden kulttuurin. Suurin osa ihmisistä ei kysele treffikumppaniltaan kahvikupin ääressä tämän suhteesta pornoon. Kun suhde vakiintuu, keskustelu voi jäädä “no kyllähän minä sitä aina joskus välillä teen” -tyylisiin kommentteihin. Ehkä aihetta vältellään ja sanaton sopimus onkin, ettei siitä tarvitse puhua. Vastaan saattaa kuitenkin tulla tilanteita, joissa välilehtiä on jäänyt koneelle auki, ja tunteet räiskyvät.
Kumppanin pornon katselu voi tuntua olevan pois itseltä. Se on hyvin ymmärrettävää, sillä jos halut eroavat tässä suhteessa kovasti, toisen toiminta voi tuntua pahalta. Kumppanilla on ikään kuin oma seksuaalinen maailmansa, johon ei itse pääse mukaan, vaikka juuri minun piti olla seksuaalisesti se haluttavin ja tärkein ihminen toisen elämässä.
Tämä ulkopuolelle jäämisen tunne voi olla kalvava, eikä ainakaan auta jos vahingossa alkaa vertailla itseään pornotähtiin. Kuvasto pornossa on arkielämään verrattuna epärealistista: kaikkien kehot ovat täydellisiä, näkyvät miljoonasta eri kulmasta minuutin sisällä, ja seksissä tai haluissa ei ole koskaan ongelmia. Kiihottumisvaikeudet eivät edes ole olemassa. Moni lankeaa siihen ansaan että alkaa verrata itseään pornotähtiin ja ahdistuu. Ei ihme jos sellaisen tunteen seurauksena haluaisi kieltää toiselta pornoon sekaantumisen ikuisiksi ajoiksi.
Todellisuudessa suurin osa pornon katsojista pitää tätä ahdistumista aivan turhana. Porno on tehty tasan yhtä tarkoitusta varten. Sen on tarkoitus kiihottaa seksuaalisesti, ei mitään muuta. Sen tehtävä ei ole muodostaa kestävää rakkaussuhdetta, ei jakaa elämää yhdessä, ei oppia tuntemaan toista syvällisesti. Se ei kuvaa ihmisiä mahdollisimman totuudenmukaisesti ja vaikka esiintyjät ovat todellisia, heitä on tarkoitus katsoa fiktiivisinä kuvina juuri siinä hetkessä. Siksi porno ei varsinaisesti edes voi asettua kilpailemaan todellisen ihmissuhteen kanssa. Samoin kuin vaikkapa kirjan päähenkilöön ihastuminen ei ole omalta puolisolta pois.
Toki voi tulla tilanteita, joissa porno muodostuu pakokeinoksi joltain muulta, ehkäpä oikeilta suhteen ongelmilta, masennukselta tai stressiltä elämässä. Silloin voi olla hyödyllistä käsitellä asiaa ilman syyllisyyden ja tuomitsemisen tunteita joko kumppanin, ystävän tai ammattilaisen kanssa netissä tai kasvokkain. Usein tällaisissa tilanteissa pornon käyttö häiritsee jollain tapaa ihmistä itseään, ja puhuminen luottamuksellisesti auttaa hyvin todennäköisesti.
Kumppanin pornon katselu ei siis ole välttämättä itseltä pois. Eikä se etenkään tarkoita sitä, että itse olisi seksuaalisesti riittämätön toiselle. Voi olla, että kumppani ei edes ymmärrä aiheuttaneensa tällaista tunnetta eikä missään nimessä halua sellaista rakkaalleen. Osa suhteissa olevista ihmisistä saattaa katsella yhdessä pornoa, osa ei pidä siitä yksin eikä yhdessä, osa haluaa katsella ainoastaan yksin. Ihmiset ovat erilaisia, ja kukin tyylillään sillä jokainen suhde on omanlaisensa.
