Seksuaalinen halu on moniulotteinen kokonaisuus, johon vaikuttavat fyysiset, psykososiaaliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät. Seksuaalinen haluttomuus tai halun vähäisyys on yleinen oire, joka voi liittyä moniin sairauksiin ja elämäntilanteisiin. Esimerkiksi kielteinen suhtautuminen omaan kehoon tai seksuaalisuuteen sekä kuormittuneisuus ja stressi vaikuttavat seksuaaliseen haluun. Haluttomuus määritellään seksuaaliseksi toimintahäiriöksi, kun tilanne on kestänyt yli kuusi kuukautta ja häiritsee ihmistä itseään. Hoidossa on aina tärkeää huomioida kokonaisvaltaisesti tilanteeseen vaikuttavat tekijät.
Halun määrän vaihtelu on luonnollista. Joidenkin halu edellyttää pidempää herättelyä, riittävää stimulaatiota ja sopivia olosuhteita. Toisilla halu herää herkemmin ja nopeammin. Halua lisääviä tekijöitä ovat myönteiset kokemukset nautinnosta, miellyttävät olosuhteet, materiaalit, aistinautinnot, läheisyys, fantasiat ja ylipäätään myönteinen suhtautuminen seksiin ja kumppaniin. Riittävä erillisyys suhteessa on usein merkityksellistä halun syttymisen kannalta. Jos seksiä ei ole ollut pitkään aikaan, halun herättely voi kestää kauemmin. Halua estäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi parisuhdetilanne, stressi, sairaudet, lääkkeet, kaavamainen ja epätyydyttävä seksi, vuorokaudenaika, mieliala, rajoittavat uskomukset tai seksiin liittyvä häpeä.
Halua ei kuitenkaan voi verrata kenenkään muun haluun, koska sen kokemus on yksilöllinen ja monen tekijän tulos. Ulkopuolelta ei voi haluttomuuden ongelmaa määritellä – jokainen itse määrittelee, onko oman halun määrä ongelma vai ei. Jotkut eivät halua seksiä juurikaan – eikä tämä ole ongelma, jos yksilö itse sitä ei koe niin ja ihmissuhde silti on toimiva.
Seksuaalinen haluttomuus on usein mielletty lähinnä naisten ongelmaksi, mutta yhä enemmän uskalletaan puhua myös miesten kokemasta haluttomuudesta. Naisten ja miesten seksuaalisuuteen liittyy kankeita rooleja, joissa nainen nähdään haluttomana ja mies aktiivisena osapuolena. Näin tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä.
Ihmisen seksuaalisuutta ja seksuaalista halua hallitsevat pääasiassa aivot. Seksuaalinen halu on herkkä kaikenlaisille muutoksille ja halu ilmenee eri vahvuuksina eri aikakausina ihmisen elämässä. Toisinaan ihmisen on vaikea sietää halun muuttuvaa luonnetta.
Joskus haluttomuudesta puhutaan silloinkin, kun kyseessä on parin erilaiset halut: toinen haluaisi useamman kerran viikossa, toiselle riittäisi kerran kuussa. Harvemmin haluava usein leimataan haluttomaksi, vaikka kyseessä on vain erilainen halu. Halua ei voi verrata toiseen eikä toisten seksin määrä kerro suhteessa omaan haluun yhtään mitään. Yleisesti ei voi määritellä, mikä on sopiva seksimäärä. Ongelmaksi halujen eriparisuus tulee, kun asia vaivaa ihmissuhdetta.
On tärkeää, että ihmissuhteessa puhutaan omista haluista ja tunteista. Kun suhteen osapuolet välittävät ja ovat kiinnostuneita kumppanin haluista ja tarpeista, mahdollistaa se halukkaana pysymisen ja avoimuuden. Tällöin ei synny pakkoa tai vaatimuksia. Keskusteleminen antaa mahdollisuuden herkkyydelle, luovuudelle, kasvulle ja laajentumiselle. Se luo voimaa elämään.
Mikäli seksuaalisen halun vähäisyys on itselle ongelma tai aiheuttaa ihmissuhteelle ongelmia, voi asiasta keskustella esimerkiksi seksuaaliterapeutin kanssa.
