Seksuaalisuuteen liittyy uskomuksia ja myyttejä. Näitä uskomuksia ei usein tiedosteta, mutta ne vaikuttavat seksuaalikäyttäytymiseemme estäen meitä täysin ilmaisemasta itseämme. Ne yksinkertaistavat asioita ja luovat oikein-väärin ja joko-tai-asetelmia, joita on helpompi käsitellä kuin todellisuutta. Uskomukset jättävät huomiotta seksuaalisen ilmaisemisen yksilöllisyyden ja laajan vaihtelun. Aiheesta vaikeneminen ja tiedon puute lisäävät myyttien syntymistä ja vaikutusta. Myyteillä ja tabuilla pyritään viestittämään mikä on oikein ja mikä väärin ja sen avulla muokkaamaan ihmisten toimintaa. Aiheesta ja myyteistä ei uskalleta useinkaan kysyä, joka vain lisää ja ruokkii niiden syntymistä entisestään.
Yhteiskunnassa arvostetaan sitä, mitä pidetään hyvänä ja toivottavana. Sukupuolisuus ja seksuaalisuus kytkeytyvät yhteiskunnan perusrakenteisiin. Yhteisön normit voivat olla virallisia (lait, säännöt) tai usein kirjoittamattomia sääntöjä, joita odotetaan noudattavan. Yhteiskunnan ja yksilöiden asenteisiin vaikuttavat kunkin ajan uskonnolliset ja filosofiset suuntaukset esimerkiksi lääketieteen ja psykologian käsitykset.
Esimerkkejä myyteistä
- Seksin kuuluu olla luonnollista ja spontaania
- Miehen tulee olla aloitteen tekijä ja ohjata aktia
- Panomies ei puhu eikä pussaa
- Kunnon tytöt eivät riehaannu seksistä ja pysyvät aloillaan rakastelun aikana
- Seksuaalinen kanssakäyminen vaatii erektiota
- Seksi tarkoittaa yhdyntää
- Seksi on onnistunutta, kun se päättyy orgasmiin
- Molempien tulee saada orgasmi – mieluiten samanaikaisesti
- Naisen tulee saada orgasmi yhdynnässä
Myytit voivat näkyä jokapäiväisessä elämässämme. Uskomusten tunnistaminen itsessään on keino päästä niistä irti ja vapautua seksuaalisesti. On hyvä pysähtyä pohtimaan omia ennakkoasenteita ja –luuloja, sekä myyttejä, joita mielessään kantaa. Se, mitä itse tunnen ei kuitenkaan päde muihin ihmisiin. Oma seksuaalisuus ei ole normaalin mitta. Tietoa lisäämällä voi purkaa omassa mielessään olevia myyttejä.
Tabujen ja myyttien muuttuminen kulttuurissa
Seksuaaliasioiden merkitys on muuttunut yksilöiden elämässä viime vuosisadan aikana. Aiemmin esimerkiksi naisten ei ollut millään tavalla lupa myöntää, että he kaipasivat seksiä tai nautintoa. Itsetyydytystä pidettiin syynä mielenterveydellisiin sairauksiin ja homoseksuaalisuus oli psykiatrian sairausluettelossa ja se oli rikos. Seksuaalikulttuuri ilmenee siitä, mitä asioita pidetään sopivina tai haitallisina. Kulttuuri muokkaa myös luonnollisesti seksuaalisen kanssakäymisen ihanteita ja esimerkkejä siitä on muun muassa 1920-luvulta alkaen levinnyt ihanne parin yhdenaikaisesta orgasmista tai miehen velvollisuudesta tyydyttää nainen. Kulttuurin ominaisuuksiin kuuluu myös, että se vaihtelee ympäri maailmaa ja jokaisella kulttuurilla on omat norminsa. Kirkko ja lainsäädäntö ovat aina valvoneet moraalisen toiminnan toteutumista. Mutta seksuaalikulttuuri uudistuu aina julkisen keskustelun myötä. Kun aiheesta tulee esille uutta tietoa, voidaan asioihin suhtautumista arvioida uudelleen. Usein nämä muutokset ovat kuitenkin hitaita ja vaativat panostusta. Kulttuurin muuttumisesta Suomessakin kertoo muun muassa tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen.
Seksuaaliseen hyvinvointiin kuuluu myyttien murtaminen ja seksuaalisuuden luonnollisuus. Seksi ja seksuaalisuus kuuluvat kaikille sitä toivoville, mutta on myös tärkeä ymmärtää, että kaikkien elämään seksuaalisuus tai seksi eivät kuulu. Tätä tulee myös kunnioittaa.
