Vammaisen seksuaalioikeuksien toteutuminen

Mistä löytyy kumppani ja seksiä? Seksuaalioikeuksista on turha puhua, jos kaipaa ihmistä vierelle, jonka kanssa jakaa ja kokea niitä ja fyysiset rajoitteet estävät omatoimisen seksin kokemisen. Oikean kumppanin löytäminen ei ole kenenkään elämässä itsestään selvä asia. Toiset onnistuvat siinä vaivattomammin kuin toiset. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus vähintään itsetyydytykseen. Vammaisuus ja seksuaalioikeuksien toteutuminen voivat olla vielä astetta vaativampi yhtälö kuin keskiverto ”tindervonkaajalla”.

Toisten ihmisten avun varassa

Niin kuin monet muutkin vammaisten ihmisten oikeudet, tämäkin on joskus niin sanottujen ehjien käsissä. Vammaisia asuu erilaisten asumispalvelujen ja laitoshoidon piirissä ja kotihoidossa erilaisten avustajien turvin. Kuntien päätökset siitä miten esimerkiksi henkilökohtaiset avustajat järjestetään, vaikuttavat välillisesti vammaisen ihmisen mahdollisuuksiin toteuttaa turvallisesti seksuaalisuuttaan. Jos avustajat vaihtuvat tiuhaan ja ovat vieraita, jonkun muun kuin vammaisen itsensä valitsemia, seksuaalisuudesta ja seksistä puhuminen ja siihen avun pyytäminen voi olla hankalaa, jopa mahdotonta.

Millaisten päivittäisten toimien katsotaan olevan välttämättömiä? Mihin tarpeisiin hoitotyöllä ja avustamisella vastataan? Onko se vain ruoka, juoma, puhtaus ja vaatetus, muutama taksikyyti kuntoutukseen ja takaisin kotiin? Noudatetaanko aina vain niukkuuden periaatetta, vai pohdittaisiinko sittenkin mistä kaikesta mielekäs elämä kunkin ihmisen kohdalla rakentuu? Tämä pohdinta ei aina tarkoita yhteiskunnalta lisää rahaa, vaan myös avointa keskustelu ja asenteiden muuttumista suhteessa vammaisen ihmisen seksuaalisuuteen. Asennemuutoksella sallivampaan suuntaan voidaan lisätä merkittävästi yksilön hyvinvointia.

Ihmisen seksuaalisuus on yhtä moninaista kuin mitä meitä ihmisiä ylipäätään on. Jokaisella on omat haaveet, fantasiat, toiveet, himot ja halut. Jokainen kokee oman kehonsa omalla tavalla. Jokaisen kaipaama nautinnollisuus on yksilöllistä. Vammaisten ihmisten seksuaalisuus on yhtä moninaista kuin seksuaalisuus yleensäkin. Sen toteuttaminen voi vaatia keskimääräistä enemmän apua ja mielikuvitusta kuin ihmisen jolla ei ole fyysisiä rajoitteita. Uskallan väittää, että fyysisiä rajoitteita suurempia ovat vieläkin asenteet. Näitä asenteita muuttaa vähä vähältä jokainen julkinen keskustelunavaus. Dokumentti, Apua seksiin – Miksi avusteinen seksi on yhä suomessa tabu? ja opas Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti, olivat itselleni puhuttelevia tästä aiheesta.

Ajatuksia koskettamisesta ja seksissä avustamisesta

Dokumentti herätti miettimään avustettua seksiä. Itse kätilön työssä olen hoitotyön kautta koskettanut vieraan ihmisen kehoa kaikista mahdollisista intiimeistä paikoista. Hoitotyössä kosketus on aina tarkoituksenmukaista ja perusteltua. Hoitotyöntekijän perusosaamiseen kuuluu kunnioittava koskettaminen. Eräs seksologian kouluttajani sanoikin, ettei kukaan muu osaa epäseksuaalista kosketusta niin hyvin kuin sairaanhoitajat ja kätilöt. Hoitaessa ja avustaessa ei itse ammattilaisena ole koskaan kohteena tai varsinaisena toimijana. Tätä pohdin myös avustetun seksin osalta. JHL on avannut varovaisen keskustelun siitä millaisia työtehtäviä henkilökohtaisille avustajille tässä kohtaa voi antaa.

Hoitohenkilökunta joutuu aina käymään oman prosessinsa itsensä kanssa suhteessa intiimiyteen, alastomuuteen ja toisen ihmisen avuttomuuden kohtaamiseen. Vaikka emme avustaisikaan seksissä, vaan pesutilanteissa tai lääkkeiden, kuten peräpuikkojen ja emätinkapseleiden laitossa, joudumme poikkeuksetta kosketuksiin ihmisten intiimeimpien alueiden kanssa. Jos seksiä ajattelee yhtenä perustarpeena muiden joukossa, ei se ole edellä mainittuja intiimejä tilanteita kummempaa. Kuitenkin jokainen ihminen kantaa mukanaan omaa kasvumaailmaansa ja asenteitaan suhteessa seksuaalisuuteen ja nämä ovat taatusti eritteitä ja intiimejä kehonosia suurempia haasteita kohdattavaksi.

Henkilökohtaisen avustajan ja avustettavan suhde on ihmissuhde muiden joukossa, vaikka se onkin ammatillinen suhde. Sen vuoksi jokainen seksinavustustilanne tulee keskustella hyvin ja yksityiskohtia myöten, ennen siihen ryhtymistä. Sopia mitä tehdään jos joku ei sujukaan niin kuin suunniteltiin. Onneksi henkilökohtaisen avustajan työhön on suunnitteilla koulutus. Työ on sen verran vaativaa hoitotyötä sen intiimiyden ja tärkeyden vuoksi, ettei siihen mielestäni voi ohjata ketä tahansa ilman koulutusta. Erityisesti juuri tämä toisen ihmisen tarpeiden hoitaminen ja intiimien asioiden kohtaaminen on tärkeä osa avustajan ammatillista osaamista. Sitä kautta avustettu seksikin voi tulla turvallisesti mahdolliseksi. Tanja Roth (Kynnys ry/SAMAT hanke) onkin avannut tärkeän keskustelun JHL:n kanssa. Ilman pelisääntöjä, sopimuksia ja ohjeita yksittäiset tilanteet ovat alttiimpia inhimilliselle haavoittumiselle ja hyväksikäytölle. Tällä hetkellä iso osa vammaisia jää ilman asiallista apua ja yksi elämän tärkeistä tarpeista jää tyydyttämättä.

Hyvät apuvälineet

Seksileluista ja erotiikkatuotteista on tullut myös seksin apuvälineitä. Se jo sanana muuttaa asennetta niitä kohtaan. Vielä on kuitenkin paljon työtä tehtävänä, että erilaiset seksin apuvälineet saadaan toimintaterapeuttien muutostöiden ja ohjauksen kohteeksi. Yhtälailla kun reumaatikolle muokataan saksia, jotta käden voima riittäisi niiden käyttämiseen, pitäisi pystyä tekemään muutoksia seksin apuvälineisiin. Kengän pohjia muokataan yksilöllisesti jalkojen mukaan. Miksi ei seksin apuvälineitäkin? Saati sitten miten on maksusitoumusten laita? Tässäkin näkyy vahvasti se mitä pidetään ihmisen elämässä välttämättömänä.

Seksiä vaivaavat vieläkin synnillisyyden, turhuuden, tarpeettomuuden, likaisuuden ja vaikka mitkälie stigmat.  Tommi Paalanen vertailikin osuvasti Apua seksiin – dokumentissa erilaisten eritteiden puhdistamisen mielikuvia. Sperman puhdistamista apuvälineestä saatetaan pitää ”likaisempana” puuhana kuin vaikkapa ulosteen puhdistamista. Tämä likaisuus on ensisijaisesti mielessä, ei todellista epäpuhtautta.

Seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia

”Seksuaalioikeudet sisältävät esimerkiksi läheisten suhteiden solmimisen, avioitumisen ja lasten saamisen, mutta myös oikeuden tietoon seksuaalisuudesta, oikeuden suojella itseään ja oikeuden seksuaaliterveydenhoitoon. Seksuaalioikeudet sisältävät muiden oikeuksien tapaan myös velvollisuuden ja vastuun. Omien seksuaalioikeuksien toteuttamisessa jokaisella on velvollisuus kunnioittaa muiden oikeuksia. Myös valtioilla on vastuu siitä, että jokaisen seksuaalioikeudet turvataan lainsäädännöllä.” (ihmisoikeudet.net)

Vammaisia ihmisiä on hyvin erilaisilla taustoilla. Antaako ympäristö  esimerkiksi vamman kanssa syntyneelle lapselle ja nuorelle luvan kasvaa seksuaaliseksi olennoksi, vai rajoittaako hoivasuhde muihin ihmisiin tätä kasvua. Mielestäni vammaisella lapsella ja nuorellakin pitäisi olla yhtäläinen oikeus seksuaalikasvatukseen. Vammaisena kasvanut voi olla oppinut ympäristöltään nurjan tavan ajatella, ettei seksuaalisuus ja seksi kuulu heille. Seksuaalioikeuksista ensimmäinen onkin oikeus omaan seksuaalisuuteen. Jos tämä lähtökohtaisesti on jo kielletty ihmiseltä, jäävät kaikki muutkin seksuaalioikeudetkin helposti toteutumatta.

Elämän ilo

Jälleen kerran päädyn kirjoittamaan seksuaalioikeuksista, elämänilosta, hyvinvoinnista ja nautinnon arvostamisesta. Seksiä ja kehollista nautintoa ei kannata pitää sivuseikkana, eikä varsinkaan turhana. Kehollinen nautinto tuo ihmisen elämään iloa ja hyvinvointia. Auttaa jaksamaan vaikeissakin elämäntilanteissa. Esimerkiksi vammautumisen jälkeen uudelleen löytynyt kehollinen nautinnollisuus voi valaa uskoa toipumisesta, paremmasta tulevaisuudesta ja elämän mielekkyydestä yleensä. Orgasmin hormonaalisen vaikutukset kehossa helpottavat kipuja ja tuovat ihmiselle virtaa ja elinvoimaa. Seksi ja seksuaalisuudesta nauttiminen on yhtä tärkeää kuin ruoka, juoma tai mikä tahansa muukin kehon huolto.